Yli 10 700 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Drive

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2011Kesto: 102 minuuttia
Julkaisija: FS Film 
  
 
Ikäraja:
(18)
Kielletty alle 18-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 18 vuotta täyttäneelle.
VET: 271569  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (FS Film) ellei toisin mainita.

Kuvat

Keikkakuski (Ryan Gosling) edestä
Keikkakuski (Ryan Gosling) edestä
Stunt manin päivätyö rasva-apinana
Stunt manin päivätyö rasva-apinana
Neo noirin ryöpsähtävä väkivalta
Neo noirin ryöpsähtävä väkivalta
Skorpionin luonto
Skorpionin luonto

Elokuva

Film noir ei ole kuol­lut, kauan eläköön Dri­ve!

Film noir ei ole kuol­lut, kauan eläköön Dri­ve! Ajat­to­mas­sa tyy­lissään uu­tuusjännä­ri kun­nioit­taa Hol­lywoo­din his­to­riaa, fil­mi­gen­rejä ja ih­mis­tyyp­pejä. Ni­co­las Win­ding Ref­nin rai­kas oh­jaus välttää kli­seet, myös am­men­taes­saan val­ko­kan­kaan le­gen­doil­ta piir­teitä pää­hen­kilöönsä. Jo­tain Paul New­ma­nin, Ste­ve Mc­Quee­nin ja Clint Eas­twoo­din iko­ni­mai­ses­ta, eleettömästä ka­ris­mas­ta päi­vit­tyy Ryan Gos­lin­gin tul­kin­nas­sa.
Gos­ling ja Ca­rey Mul­li­gan ovat ame­rik­ka­lai­sen elo­ku­van ve­toa­vim­mat uu­det täh­det. Ri­kos­ten pyör­teissä au­to­kus­kin ja yk­sin­huol­ta­jan mah­do­ton ro­mans­si saa kat­so­jan sydä­men syrjäl­leen.
D­ri­ven tee­ma­na on mus­ta elo­ku­va. Kyy­ni­syys ja pes­si­mis­mi val­lit­se­vat. Hen­kilöt on tyy­pi­tel­ty le­veällä pens­se­lillä. Koh­ta­loon­sa tuo­mi­tut ovat vie­raan­tu­nei­ta, yh­teis­kun­nas­ta ja toi­sis­taan. Sa­mais­tu­mi­sen koh­teek­si Dri­ve tar­joaa ek­sis­ten­tia­lis­ti­sen an­ti­san­ka­rin.
Mies Il­man Ni­meä kul­jet­taa (!) kat­so­jan pai­na­jais­mai­seen pe­tos­ten la­by­rint­tiin. Ih­mis­ten sisällä vel­lo­vat yk­sinäi­syys ja pet­ty­mys, mus­ta­suk­kai­suus ja syyl­li­syys. Vas­tas­sa on ri­kol­li­nen val­ta­pe­li. Ympä­rillä le­viää kor­rup­tio ja ul­ko­puo­lel­la vä­ki­val­taa huo­ku­va suur­kau­pun­gin yö.
Hal­pi­se­lo­ku­vien au­to­temp­pu­jen stunt man (Gos­ling) heittää si­vu­keik­kaa ryöstöau­ton kul­jet­ta­ja­na. Te­ho­kas am­mat­ti­lai­nen hoi­taa hom­mat vii­den mi­nuu­tin ”ai­kaik­ku­nas­sa”, kerää ra­hat ja häi­pyy. Keik­ka­kus­kin naa­pu­ri­na asuu Ire­ne (Mul­li­gan) ja tämän poi­ka Be­ni­cio (Ka­den Leos). Ar­ki­set koh­taa­mi­set rap­pukäytävässä ja his­sissä lä­hentävät yk­sinäi­siä. Mies aut­taa kaup­pa­reis­sul­la, au­to­rem­pas­sa ja leik­kii po­jan kans­sa. Sit­ten Be­ni­cion isä Stan­dard (Os­car Isaac) va­pau­tuu van­ki­las­ta.
Per­hee­nisä ha­luai­si kai­dal­le tiel­le, mut­ta ri­kos­kump­pa­nit pe­rivät suo­je­lu­ra­ho­ja. Kus­ki tar­jou­tuu tuek­si sil­le ”­vii­mei­sel­le kei­kal­le”. Kaik­ki me­nee tie­tys­ti pie­leen, ra­hat jou­tu­vat vää­riin kä­siin ja per­he maa­li­tau­luk­si.
Vähäe­lei­nen ja -pu­hei­nen kus­ki on su­kua Clint Eas­twoo­din ni­mettö­mil­le ran­kai­si­ja­hah­moil­le. Si­ka­rin ti­lal­la suu­pie­lessä on ham­mas­tik­ku. Eas­twood on myös link­ki gangs­te­rie­lo­ku­vas­ta wes­ter­niin. Per­heen puo­les­ta uh­rau­tues­saan kus­ki on sa­man­lai­nen muu­tos­voi­ma, kos­ton en­ke­li, kuin toi­nen kaut­ta­kul­ki­ja, Sha­ne, län­nenk­las­si­kos­sa Etäis­ten laak­so­jen mies (1953).
Sel­kein esi­ku­va on kui­ten­kin Dri­ven ta­paan Los An­ge­le­sin ka­duil­la ku­vat­tu The Dri­ver (Keik­ka­kus­ki, 1978), Wal­ter Hil­lin epä­ta­sai­sen uran on­nis­tu­neim­pia elo­ku­via. Siinä kaik­ki hah­mot oli ni­met­ty vain tehtä­viensä mu­kai­ses­ti. Yh­dessä par­haim­mis­ta osis­taan esiin­ty­nyt Ryan O’­Neal pää­hen­kilönä vain ”D­ri­ver”. To­sin häntä kut­sut­tiin myös lem­pi­ni­mellä ”­cow­boy”, kos­ka hän kul­jet­ti mu­ka­naan pientä kan­net­ta­vaa ka­set­ti­soi­tin­ta, jos­sa soi ai­na count­rya. Vas­taa­va lei­ma Ryan (!) Gos­lin­gin hah­mos­sa on ajo­ta­kin selkään pai­net­tu skor­pio­nin ku­va sekä ajo­hans­kat eli nah­ka­sor­mik­kaat. Näitä mo­lem­pia Win­ding Refn ku­vaa fe­tis­simäi­ses­ti ko­ros­taen. (Gos­lin­gin suus­sa on jat­ku­vas­ti ham­mas­tik­ku. Myös O’­Nea­lin kus­kiin lii­tetään oma ”­tik­kun­sa” — ly­hyt, hiot­tu me­tal­linpätkä, tii­rik­ka, jol­la au­to­no­vien lu­kot ava­taan kä­teväs­ti si­vuik­ku­nan kaut­ta.)
Kum­man­kin elo­ku­van, Dri­ven ja Dri­ve­rin, keik­ka­kus­kit ovat yk­sinäi­siä, eikä heillä ei ole va­ki­tuis­ta työ­paik­kaa. O’­Nea­lin aju­ri on yhtä pidät­tyvä, vähä­pu­hei­nen ja it­se­var­ma huip­puam­mat­ti­lai­nen kuin Gos­ling­kin. Mo­lem­mat myös va­ras­ta­vat pa­koau­to­ja sa­moin me­ne­tel­min. Mo­lem­mat ovat myös poh­jim­mil­taan em­paat­ti­sia: Gos­ling rak­kau­des­sa ja O’­Neal sää­lissä (säästää si­vul­li­set kos­tol­taan). Sekä Dri­ve­rin että Dri­ven ta­ri­nas­sa on ky­se ryöstöstä, jo­ka me­nee pie­leen, kos­ka sen ta­ka­na on pe­tos ja isom­pi pe­li. Mo­lem­mis­sa ku­va­taan myös ää­rimmäistä vä­ki­val­taa (D­ri­ven his­si­koh­taus, Dri­ve­rin ho­tel­li lau­la­ja-näyt­te­lijä Ro­nee Blak­leyn koh­ta­lo­na) pitkäl­le men­nen ja silmän rävähtämättä.
Sel­kein lai­na uu­dem­mas­sa Win­ding Ref­nin elo­ku­vas­sa Wal­ter Hil­lin edeskäyvältä on kui­ten­kin al­ku. Mo­lem­mat fil­mit aloit­ta­vat esit­te­lemällä näytösmäi­ses­ti kus­kien vii­meistä piir­toa myö­ten hio­tun tai­don oh­ja­ta pa­koau­toa. Sekä Gos­lin­gin että O’­Nea­lin ajo­kit jou­tu­vat po­lii­siau­to­jen jah­taa­mik­si, mo­lem­mat pii­lou­tu­vat va­lot sam­mu­tet­tui­na syrjä­ka­dul­le, ja mo­lem­mat myös kul­jet­ta­vat ryöstäjät ja ryöstö­saa­liin tur­vaan po­lii­sien nenän edestä.
Kun Hil­lin Dri­ver oli 70-lu­ku­lai­nen, kar­hean suo­ra­vii­vai­nen mus­ta ri­ko­se­lo­ku­va, Ni­co­las Win­ding Ref­nin pel­kis­tet­ty, hi­ve­levä il­mai­su lisää Dri­veen enemmän ker­ros­tu­mia, jän­ni­tyk­sen vä­rinää, ro­man­tii­kan ku­ti­naa ja rak­kau­den ki­peyttä. K-18 ei tässä elo­ku­vas­sa mer­kit­se sek­siä (sitä ei näy­tetä lain­kaan), vaan vä­ki­val­lan ly­hyitä, mut­ta sitä­kin mer­ki­tyk­sel­li­sem­piä ryöpsäh­dyk­siä. Dri­ve oli­si kui­ten­kin pärjän­nyt il­man ve­ri­siä ku­mar­ruk­sia Ta­xi Dri­ve­rin, Pulp Fic­tio­nin tai Fight Clu­bin kal­tais­ten ”­neo-noi­rien” rank­kuu­del­le.
Pa­has­sa his­si­koh­tauk­ses­sa vä­ki­val­lan ylettö­myy­dellä on juo­nel­li­nen mer­ki­tys, jo­ka en­tei­lee Gos­lin­gin ja Mul­li­ga­nin ly­hyen suh­teen myö­hempää lop­pu­rat­kai­sua. Kun kus­ki nou­see uh­rin­sa päältä kuin saa­liin­sa kim­pus­ta ko­hot­tau­tu­va pe­toeläin, nähdään Ire­ne his­sin oviau­kos­ta etäällä ta­pah­tu­mis­ta ja mie­hestä. Ylittämätön vä­ki­val­lan juo­pa on yhtäk­kiä kas­va­nut kus­kin ja Ire­nen vä­liin. Näin voi­mak­kaas­ti il­mai­sul­li­se­na­kaan koh­taus ei sil­ti elo­ku­vaa pa­rem­mak­si tee. Ve­rivä­ri ja luun­murs­ka ovat te­ho­ja, jo­ka eh­doin tah­doin hie­ro­taan kat­so­jan naa­maan. Se ei lisää rea­lis­mia, vaan fan­ta­siaa, lä­hes ihan­noi­vien mie­li­ku­vien as­teel­le. Rank­ka jätkä, rank­ka fil­mi?
Vain yh­tenä esi­merk­kinä Dri­ven mo­ni­ta­soi­ses­ta vii­meis­te­lystä on kes­kus­te­lu per­heen pöydässä, jo­hon vai­mon ”uu­si ystävä” on kut­sut­tu. Avio­pa­ril­la on kes­kinäi­nen muis­to koh­taa­mi­ses­taan, jo­ka ker­ro­taan vit­sinä kus­kil­le. Kun Stan­dard oli esi­tel­lyt it­sensä Ire­nel­le, tämä oli ky­sy­nyt ”­Ja mil­loin­ka­han il­mes­tyy se De­Lu­xe-mal­li?” Dia­lo­gi on sa­na­leik­kinä jo haus­ka ja tuo mie­leen klas­si­set hei­tot mus­tan elo­ku­van pa­rien (ku­ten Bo­gart ja Ba­call) mie­leen jää­vistä vuo­ro­sa­nois­ta. Har­vi­nai­nen Stan­dard-e­tu­ni­mi on kui­ten­kin niin eri­koi­nen, jo­pa osoit­te­le­va (tu­le­vaa vit­siä al­le­vii­vaa­va), että sillä täy­tyy ker­ron­nas­sa ol­la toi­nen­kin mer­ki­tys. Eikö ”au­to­mies” Gos­ling juu­ri oli­si­kin se odo­tet­tu mie­hen De­Lu­xe-ver­sio? Sii­hen vain ei kum­mal­la­kaan osa­puo­lis­ta elämän­ti­lan­teen­sa vuok­si ole va­raa.
Tans­ka­lais­syn­tyi­nen oh­jaa­ja Refn (Pus­her, Bron­son, Val­hal­la Ri­sing) ei vä­ki­sin mo­der­ni­soi ko­va­pin­tais­ta ame­rik­ka­lai­se­lo­ku­vaa, vaan luot­taa film noi­rin tyy­lin 40- ja 50-lu­ku­jen pe­ru­se­le­ment­tei­hin. Vaik­ka Dri­ve heittää sil­mil­le la­jin va­kiot ja ar­mot­to­man vä­ki­val­lan, se us­koo myös ih­mi­siin, ih­mis­ten aut­ta­mi­sen ha­luun ja uh­rau­tu­vaan rak­kau­teen. Dri­ve tar­joaa­kin pi­meää taus­taan­sa vas­ten sitä kirk­kaam­min erot­tu­van ja vuo­den ro­mant­ti­sim­man rak­kaus­ta­ri­nan. Mut­ta se ei ole tae on­nel­li­ses­ta lo­pus­ta.
Kir­ja­sin­tyyp­pi Mist­ral näyttää hyvältä fil­min ju­lis­tees­sa ot­si­kos­sa ”D­ri­ve”. Al­ku- ja lop­pu­teks­teissä pink­ki font­ti kui­ten­kin syö omia te­ho­jaan ja vai­kut­taa sil­missä vi­li­se­vinä ri­veinä jo­pa hal­val­ta. (Joil­le­kin hi­mo­pe­laa­jil­le teks­tin tyy­li ja vä­ri tuo­vat mie­leen Grand Theft Au­ton.) Muu­ten Dri­ve on tyy­li­tie­toi­nen ja luo unoh­tu­mat­to­mia kau­hunsä­vyi­siä te­ho­ja jo­pa elo­ku­van stunt ma­nin pään peittävästä naa­ma­ris­ta. Val­kean ajo­ta­kin selkä­ku­vio viit­taa sa­tuun skor­pio­nis­ta ja sam­ma­kos­ta.
Mus­tan elo­ku­van hen­kilöillä on pi­meä puo­li. Ri­kos on Dri­ves­sa kus­kin luon­to — niin kuin pistä­mi­nen skor­pio­nil­la. Mies on ympä­ristön tah­ri­ma. Muu­ten hän ei käyttäi­si niin te­hok­kaas­ti pa­his­ten kei­no­ja, asei­ta ja vä­ki­val­taa. An­ti­san­ka­ri ei voi saa­da rak­kaut­ta tai aset­tua aloil­leen. Hän jo­ko me­nettää hen­kensä tai jat­kaa mat­kaa. Muu­ten hän rik­koi­si per­heen tai toi­si oman ki­rouk­sen­sa sen yl­le. Myös Sha­ne rat­sas­ti lo­pus­sa pois kau­pun­gis­ta, eikä kat­so­jal­la ol­lut täyttä var­muut­ta pää­hen­kilön koh­ta­los­ta – aa­vis­tuk­sia ja toi­vei­ta vain. (HB)
20/10/2011

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy