Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Tuli palaa, jää pysyy

Elokuva

On Kok­ko­las­sa en­nen­kin osat­tu elo­ku­via tehdä.

On Kok­ko­las­sa en­nen­kin osat­tu elo­ku­via tehdä. Pert­ti Hyt­ti­sen, Veik­ko Poh­jo­sen, Sep­po ja Voit­to Lah­den kai­ta­fil­mit pärjä­sivät val­ta­kun­nal­li­sis­sa­kin mit­telöissä ja hyö­dyn­sivät pai­kal­lis­ta näyt­te­lijäo­saa­mis­ta niin har­ras­ta­ja- kuin am­mat­ti­lais­ta­sol­la. Mm. Leea Kle­mo­lan roh­keus ja ky­vyt no­tee­rat­tiin täällä en­sin pie­neltä val­ko­kan­kaal­ta.
Vaik­ka Tu­li pa­laa, jää py­syy on­kin ku­vat­tu fil­mil­le, sitä so­pii pitää kok­ko­la­lai­sen vi­deo­su­ku­pol­ven voi­mannäyt­teenä. Vuok­ra­ka­se­tit ja mu­siik­ki­vi­deoi­den il­mai­suar­se­naa­li lie­nevät näi­den te­kijöi­den kas­vua­lus­taa pi­kem­min kuin edel­li­sen su­ku­pol­ven pe­rin­tei­nen teat­te­rie­lo­ku­va jo kuo­pat­tui­ne ker­ho­toi­min­toi­neen.
Ny­ky­te­kijät esit­te­levät tee­man­sa jo al­ku­teks­tien ai­ka­na. Lap­si te­kee en­ke­lin­ku­via han­gel­le, mut­ta lä­hi­ku­vas­sa liik­ku­vat kä­det näyttävät­kin ruh­jo­vil­ta raa­joil­ta. Tu­li pa­laa, jää py­syy on Mi­ka Ho­ta­kai­sen oh­jaa­ma ja yh­dessä näyt­te­lijä Ti­mo Aho­sen kans­sa kä­si­kir­joit­ta­ma kau­hu­mys­tee­ri, jos­sa Kok­ko­lan ka­tu­ku­va ar­vo­ra­ken­nuk­si­neen ja in­te­riöö­rei­neen nou­see mel­kein pää­roo­liin. Ra­kas ko­ti­kau­pun­kim­me näyttäy­tyy nyt sel­lai­ses­sa va­los­sa, että ehkä jon­kun pitäi­si ker­toa tästä Kok­ko­lan Mat­kai­lul­le.
Ho­ta­kai­sen elo­ku­va on va­kuut­ta­vaa tii­mi­työtä, jos­sa kaik­ki elo­ku­val­li­set ele­men­tit ovat ta­sa­pai­nos­sa (kun­nes niitä ta­hal­li­ses­ti jär­ky­tetään). Ää­ni­tys on huo­lel­lis­ta työtä, te­hos­teet toi­mi­vat ja va­lo- sekä ka­me­ra­mie­het ovat saa­neet pai­naa täyttä päivää, ehkä yötä­kin, jot­ta Vil­le Vai­nion ri­kas ku­va­maail­ma on saa­tu tal­len­ne­tuk­si. Nä­kymät vaih­tu­vat mil­loin höy­he­nen ke­vey­dellä, mil­loin vih­lo­vas­ti repäis­ten. Mie­tit­ty ja vai­kut­ta­vas­ti to­teu­tet­tu mu­siik­ki ja siis­tit teks­ti­jak­sot si­laa­vat ko­ko­nai­suu­den. Näyttää siltä, että Saul Bas­sin saap­pai­siin ja Thel­ma Sc­hoon­ma­ke­rin kor­ko­ken­kiin as­tu­jia ei tar­vit­se ka­las­tel­la mer­ta edempää.
Tus­ka va­luu
Tu­li pa­laa, jää py­syy ker­too pitkäai­kais­työttömän hen­ki­sestä hor­ju­mi­ses­ta. Tai ehkä vain ar­ki­sen ku­ka-sen-te­ki –­mur­ha­ta­ri­nan. Vai on­ko sit­ten­kin ky­se siitä, mitä tässä on ko­ko ajan saa­nut hen­ki kur­kus­sa pelätä, että Tuo­miopäivä start­taa Kok­ko­las­ta? Elo­ku­van pää­hen­kilön nuor­ta avio-on­nea al­ka­vat var­jos­taa ou­dot kir­jeet, ka­se­tit ja pu­he­lut, jot­ka kos­ket­ta­vat hä­nen vai­moaan. Mik­sei nai­sen ku­va tar­tu fil­mil­le eikä ää­ni nau­hal­le? Mitä on­kaan ou­don muo­toi­ses­sa soi­tin­ko­te­los­sa, jo­ta vai­mo kan­taa il­tai­sin mu­ka­naan pit­kik­si ve­ny­viin ”­har­joi­tuk­siin”?
35-mi­nuut­ti­sen ly­hyt­fil­min sisältä on pyr­kimässä isom­pi elo­ku­va ulos. Kaik­ki on ha­lut­tu sa­noa jo tässä yh­dessä (en­si?) fil­missä. Jos ihan kaik­ki ei tu­le­kaan sa­no­tuk­si tai selväk­si, niin näy­te­tyk­si ai­na­kin. Tu­li pa­laa, jää py­syy (jo­ka fil­min ni­menä on kyllä sa­non­ko mistä?) pur­suu ideoi­ta, jois­ta yli­voi­mai­ses­ti suu­rin osa on­nis­tuu. Pyr­ki­mys on ar­jes­ta ulos, val­veil­ta uneen, päivästä yöhön. Suun­ta sii­hen maail­maan, jo­ka ei ole mus­taa eikä val­kois­ta, hyvää eikä pa­haa. Maail­maan, jol­le on ti­laa vain mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa, mut­ta sil­ti niin to­del­li­se­na, että tai­tei­li­jat pys­tyvät te­kemään siitä ku­via.
Kok­ko­la on näin saa­nut oman Blair Witc­hinsä, oman Kuu­den­nen ais­tin, oman Seit­semänsä. Tu­li pa­laa, jää py­syy jat­kaa noi­den elo­ku­vien lin­jal­la käyttämällä ta­ri­nae­lo­ku­van sisällä avant­gar­den ja sur­rea­lis­min ele­ment­tejä. Oli­vat ne sit­ten tul­leet MTV:n mu­sa­vi­deoil­ta tai suo­raan Ken­neth An­ge­ril­ta, Stan Brak­ha­gel­ta tai Bu­nue­lil­ta ja Da­lil­ta.
Synk­kyys kieh­too te­kijöitä: eris­tys­sel­li ei riitä ran­gais­tuk­sek­si, päätä­kin on ha­kat­ta­va ki­vi­seinään niin, että ve­ri va­luu no­roi­na ja tus­ka pur­kau­tuu. Ny­ky­het­ken tai­tees­sa ja po­pu­laa­ri­kult­tuu­ris­sa uu­teen suo­sioon ko­hon­nut en­ke­liai­he näyttää kääntö­puo­len­sa Ho­ta­kai­sen ja Aho­sen ta­ri­nas­sa, jos­sa seit­semän sa­nan­saat­ta­jaa pu­hal­taa pa­suu­noi­hin­sa. Ka­ri Kihlströ­min näyt­te­lemän pa­pin Tuo­miopäivän saar­naa te­hos­te­taan vä­liin lei­kat­tu­jen ku­vien cres­cen­dol­la. Lop­pu on­kin vä­kevässä kont­ras­tis­sa alun li­pu­viin otok­siin, joi­hin kat­so­ja as­tui kuin pai­na­jai­sek­si pal­jas­tu­vaan uneen.
Ba­zial­le si­vuo­san Os­car!
Lop­pu­puo­lel­la tu­le­vat vas­taan myös elo­ku­van on­gel­mat. ”­Bad End” käy ylettömän ras­kaak­si, vaik­ka Po­lans­kin su­ku­lais­teok­sel­ta vai­kut­ta­van Yh­deksän­nen por­tin maut­to­muu­teen ei sentään sor­ru­ta. Ve­ri­siin ku­viin on ihas­tut­tu ai­van lii­kaa, vä­hemmän oli­si ol­lut enemmän tässä­kin ta­pauk­ses­sa. Nais­roo­lien koh­te­lua­kin kan­nat­tai­si miet­tiä. Lars von Trie­riä on syy­tet­ty nais­vi­has­ta pal­jon vähäi­sem­min pe­rus­tein.
Mut­ta fil­min an­siot nou­se­vat to­ki pal­jon kor­keam­mal­le kuin sen pie­net hor­jah­te­lut. Omin sil­min saa nyt to­dis­taa, että Eyes Wi­de Shu­tin kar­ta­no­ku­vat oli­si hy­vin voi­tu to­teut­taa myös hä­myisänä tal­vi­ver­sio­na Kok­ko­lan van­has­sa kau­pun­gis­sa. Raa­ti­huo­neen öi­set sa­lit, por­tai­kot ja käytävät on pan­tu ”näyt­te­lemään” kuin Jo­seph Lo­seyn fil­mi­la­by­rin­teissä.
Ho­ta­kai­sen fil­mi ra­kas­taa yk­si­tyis­koh­tia: pu­he­lin­vas­taa­ja, tis­ki­har­ja ja eri­koi­nen te­li­ne ovat yhtä kiin­nos­ta­via ka­me­ran sil­min kuin pi­meässä välähtävä veit­sen­terä. Mus­ta­val­ko- ja vä­ri­fil­miä vuo­ro­tel­laan pai­koin osu­vas­ti, pai­koin osoit­te­le­vas­ti.
O­lin löytä­vinä­ni muu­ta­man pu­hut­tua al­le­vii­vaa­van ku­van ja yh­den fei­kiltä näyttävän reak­tion. Jon­kun näyt­te­lijän ää­nenkäytössä oli­si ol­lut pa­ran­ta­mis­ta, mut­ta muu­ten ”­cas­ting” eli roo­li­mie­hi­tys on on­nis­tu­nut. Ko­va­pin­tai­nen sul­ho ja peh­meäm­pi ri­kos­po­lii­si ovat per­soo­nal­li­sia va­lin­to­ja.
Jos muu­ta­maa epäon­nis­tu­nut­ta vit­siä ei las­ke­ta, Tu­li pa­laa, jää py­syy, on täy­sin huu­mo­ri­ton elo­ku­va. Pait­si, jos sen par­haat yk­sittäi­set ku­vat tun­tu­vat niin kut­kut­ta­vil­ta ihan tar­koi­tuk­sel­la. Seit­semän en­ke­lin saat­tue pa­suu­noi­neen Man­ner­hei­mi­nau­kiol­la on ou­toa le­vot­to­muut­ta hen­kivä otos, sil­ti myös hil­peän hul­lun­ku­ri­nen. Ja elo­ku­van vai­kut­ta­vin roo­li on Pjotr Ba­zia pi­ki­silmäi­senä yön ruh­ti­naa­na. Hä­nen kans­saan en tai­tai­si läh­teä telt­ta­ret­kel­le, ai­na­kaan Tran­sil­va­niaan. (HB)

Tekijät

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2000Kesto: minuuttia
Julkaisija:  
  
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.

Kappas.

Nyt ei näemmä tärppejä löytynyt. Mitä jos tsekkaisit saman genren uusimpia elokuvia?

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy